Tiivistelmä:

Tässä väitöskirjassa väitetään, että historialliset muotoilun aarteet, jotka säilyvät yhteisessä elävässä muistissa, voidaan valjastaa edistämään hitaampia kulutustapoja vastakohtana vallitsevalle nopean muodin jatkuvalle uuden tuottamiselle. Hypoteesina on, että muotoiluperintöön perustuva kestävyysstrategia, joka edistää kestävää kulutusta, voi olla mukana ehkäisemässä eturistiriitoja muuttuvan yritysmaailman ja asiakkaiden välillä. Siksi esitellään muotoiluperinnön hallintastrategia, joka korostaa käytettävyyttä ja hyödyntää olemassa olevia sosiaalisia ja poliittis-taloudellisia verkostoja ja edistää kulutuskäyttäytymisen positiivista muutosta.

Jatkuva valorisointi on muotoilussa kaupallisesti ja kulttuurisesti suosiossa, ja siksi juuri tämä muotoilun ilmiö on valittu muotoiluperinnön erityiseksi osa-alueeksi. Pysyvien esineiden potentiaali tunnistetaan, ja väitöskirjassa esitetään, että mainittu strategia voidaan toteuttaa näiden esineiden avulla. Sitä varten tehdään laaja monitieteellinen katsaus aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja käytetään sen käsitteitä ja luokituksia muotoiluperinnön hallinnan kontekstissa. Tämän katsauksen löydösten avulla analysoidaan olemassaolevaa esimerkkitapausta, tunnetun suomalaisen kodinesineyritys Artekin 2nd Cycle -projektia. Analyysi valaisee sitä, miten pitkän linjan tutun yrityksen kulttuurisia ja historiallisia tuotteita tuotetaan ja myydään jatkuvasti kuluttajien uusien ja muuttuvien toiveiden ja tarpeiden mukaisina. Artekin projekti yhdistää jatkuvan valorisoinnin, tuotteiden pitkäikäisyyden ja myös kestävän kulutuksen ja on innostava esimerkki siitä, miten muotoiluperintö voi sekä olla sosiaalisesti hyödyllinen että tarttua uusiin taloudellisiin mahdollisuuksiin uutta tietotaitoa ja inhimillisiä kykyjä käyttäen.
Lisäksi tutkitaan, voiko tämän suomalaisen esimerkin edustama muotoiluperinnön hallintastrategia toimia myös toisessa kulttuurissa. Tätä tarkoitusta varten Artekia käytetään esimerkkinä uudesta ajattelutavasta, joka voi siirtää eri kulttuurien monimuotoista historiallista pääomaa pysyväksi perinnöksi. Kehittyvät maat eli nousevat markkinat valittiin käyttöalueiksi niiden taloudellisen kasvun ja kulutuksen hälyttävän kasvun vuoksi. Esimerkiksi Turkki, jonka historiallinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen rakenne erilainen kuin Suomella, on sopivan haasteellinen koeympäristö väittämän testaamiseen. Kasvavan perinnelähtöisen eetoksen soveltuvuutta ja tarpeellisuutta käsitellessä Turkki edustaa laajoja nousevia markkinasegmenttejä, ja teoreettisena esimerkkitapauksena esitellään Istanbulin valtava Suuri basaari.

Basaarille laaditaan muotoiluperinnön hallintastrategia Suomen esimerkkitapauksen innoittamana ja niin, että mukaan otetaan tietoja matkailuympäristöjen kulttuuriperinnön hallinnan tutkimuksista. Basaarissa toimivien eri alojen ammattilaisten huolellisten haastattelujen ja niissä esiin nousseiden ajatusten perusteella laaditaan hypoteettinen strategia, jonka tavoitteena on yhdistää basaarin laajan sidosryhmäverkoston erilaiset edut ja kestävän kulutuksen edistäminen. Lopuksi laaditaan periaateohjeistus käyttöönotosta eri kulttuureissa, jotta tutkimustulosten käyttäminen erilaisissa perinnekonteksteissa ympäri maailman olisi jatkossa mahdollista.